Tästä se kaikki alkoi

Selasin vanhoja kuvia ja vastaan tuli ihan ensimmäinen käsityö ikinä. Nimittäin ala-asteen kässätunnilla pikkusiskolle ommeltu collegepuku. Voi että olin tuosta ylpeä silloin!

Kangashamsteri täällä hei!

Voihan kankaat! Tuli käytyä Majapuun avoimissa ovissa. Eihän näitä vain voinut jättää sinne hyllyyn! Jos vielä saisi koneet viritettyä ja ompelupäivän aikaiseksi :)

Hallittua kaaosta

Kesällä tuli muutettua uuteen, omaan kotiin ja siinähän oli samalla pakko mahdollisuus käydä läpi työhuoneen kaapit ja nurkat. Koska olen "sekakäsityöläinen" niin materiaalia löytyy aina kankaista skräppipapereihin. Aika rankalla kädellä kyllä sitten laitoin pois niitä hutiostoksia sun muita. Jos niitä ei ole viimeisen viiden vuoden aikana tullut käytettyä niin tuskinpa tulee jatkossakaan. (Vaikka tietty nyt kun sanon näin niin etsin varmaan seuraavaan projektiin juuri sitä tavaraa jonka karsin pois)

Ostettiin myös uusi hyllykokonaisuus ja voi että se näyttää hyvältä! Meillä tosiaan on yksi ylimääräinen huone (minun) työhuoneena ja on ihana vihdoin saada säilytys toimivaksi ja sisustukseen sopivaksi. Jos joku työ jää kesken, voi työn jättää pöydälle ja oven (ainakin toistaiseksi, ennen kuin poika oppii kävelemään/kiipeämään) vain vetää kiinni ja jatkaa joskus myöhemmin. Toisaalta ei myöskään ole liian hankalaa laittaa tavarat takaisin oikeille paikoilleen.

Ah sitä tunnetta kun saa vihdoin laatikot järjestykseen ja jokaiselle tavaralle löytyy paikka. Löysin XXL-liikkeestä noita muovisia lokerolaatikoita (jotka siis oikeasti on tarkoitettu vieheille) ja ne sopi täydellisesti noihin ulosvedettäviin hyllyn laatikoihin! Kassaa hymyilytti kun ostin hirveän määrän laatikoita mutten yhtään viehettä. En kuulemma ole ainoa joka käyttää näitä askarteluun. :)

Nauhat, napit, helmet sun muut niin nätisti omissa lokeroissaan

Aikaahan tuohon lajitteluun meni ja se oli pakko tehdä pojan päiväuniaikaan. Muuten olisi pieni apulainen mukana. Jatkoin sitten vielä kankaiden kanssa ja nyt on laatikot siistit (mutta aika tyhjät :D ). Tarkoitus on luvan kanssa ostella vähän lisää täytettä kevään kädentaitomessuilta. Mm. niitä ihania PaaPiin kankaita lastenvaatteita varten.

Tulipa tässä nyt mieleen että tuo järjestys ei kyllä välttämättä säily pitkään jos/kun poika keksii kaivella noita laatikoita. Onneksi nuo kankaat on alimpana eikä mikään vaarallinen ole hänen ulottuvilla. Onpahan sitten syy käydä läpi kangasvarasto taas ja silitellä kaikkia ihania kankaita, ennen viikkaamista takaisin laatikkoon :D Jospa niistä joku päivä vielä saisi ommeltua jotain, suunnitelmat kyllä löytyy joka kankaalle. Pitäisi vain raaskia käyttää ne kankaat.

Tässä sitä ollaan

Mistäs tällaisen esittelyn aloittaisi?

Täällä kirjoittelee Emppu, 28 vee vaimo, pienen pojan äiti ja parantumaton haaveilija. Lähellä sydäntä on etenkin virkkaus, mutta myös ompelu, skräppäys, maalaaminen,...you name it! Rakastan saada kokeilla uutta ja olla luova, ja ideoita tulee kerättyä niin lehdistä kuin Pinterestistä, netistä ja ihanista käsityöblogeista. Projekteja on aina jonoon asti ja välillä onkin pakko kirjoittaa To do-lista, jotta pysyn mukana. Ideoita ja innostusta tekemiseen olisi vaikka muille jakaa, harmillisesti tätä harrastusta kuitenkin haittaa tuo päivätyö. Tämän äidin pitää kiireisenä myös tuo ihana, taaperoikää lähestyvä touhupetteri.

Mistä kaikki sitten alkoi? Innostus käsitöitä kohtaan tulee varmaan omilta vanhemmilta. Äiti on jo aikaisin opettanut ompelun perusasiat ja isä on ollut kova toteuttamaan tee-se-itse projekteja. Kai tämä siis jonkun sortin sukurasite on. ;) Innostus on vähän vaihdellut vuosien ja elämäntilanteen mittaan ja on kai nyt huipussaan, etenkin kun olen kotona pikkumiehen kanssa ja ehdin hiukan eri tavalla tehdä juttuja (tosin tuon pikkuvipeltäjän perässä saa kyllä juosta koko ajan). Ensimmäiseen omaan kotiin muuttaessa askarteluvälineitä oli tasan se yksi pahvilaatikollinen, oi niitä aikoja! Nyt tavaroita on kokonaisen työhuoneen verran hieman enemmän. Kiinnostuken kohteetkin on ehkä vähän muuttuneet ja kai ne taidotkin on karttuneet. Välillä tosin tuntuu että yliarvioin sen oman osaamisen aikalailla. Mutta hei, ripaus kunnianhimoa pitääkin olla!

Tervetuloa mukaan fiilistelemään Vaakkulin käsitöitä, pohdintoja ja täysin mahdottomia projekteja!

-Emppu